Villavyyhti on lanka- ja kehruukauppa Helsingin Vallilassa. Blogia kirjoittaa kauppias Jenni ja satunnaisesti myös puotipuksu Sanna. Olemme molemmat täysin höyrähtäneitä alaamme, joten blogin tekstit ovat epäilemättä kaikkea muuta kuin objektiivisia tai viileän asiallisia.
Aiemmassa työssäni hallitsin kovin monia projekteja, hain rahoitusta ja raportoin. Nykyään päässä pyörivät ihan erilaiset projektit, nimittäin käsityöprojektit. Olen monen käsityön nainen, en osaa olla ellei ole useita käsitöitä kesken yhtäaikaisesti. Pitää olla pieni mukanakulkeva käsityö, yksinkertainen ja aivoton telkkarikäsityö ja sitten myös se, jossa saa haastaa itseään. Noin niinkuin vähintään. Välillä nämä yhtäaikaiset projektit riistäytyvät käsistä ja joistain WIP:eistä (= work in progress) tulee UFO:ja (unfinished object). Niitä sitten punnitaan jonkin ajan jälkeen, tuleeko niistä koskaan valmista, vai puretaanko. Molempia kohtaloita on Casa Villavyyhdissä nähty.
Yksi tärkeimmistä käsityöelämän projektinhallinnan työkaluistani on projektipussi. Kun pakkaa käsityön pussiin lankojen ja ohjeen kanssa, ei työ ufoudu ainakaan sen takia, että langat tai ohje olisivat kateissa. Ja sen täysin hypoteettisen riskin takia, että käsityö saattaisi pölyyntyä (hypoteettisen siksi, että meillähän on aina siistiä!), suojaa pussukka käsityötä myös mukavasti. Se suojaa käsityön myös Casan karvaisimman asukin huomionosoituksilta, ei ihan vähäinen riski sekään.
Ohhoh, kahden kappaleen mittainen aasinsilta siihen, että meilläpä on uusia projektipusseja! Ihania, värikkäitä kaunokaisia suojaamaan kesäkäsityösi reissussa ja rantsussa. Ja kannattaa olla vikkelä, pussukat ovat uniikkikappaleita!
Eräänä päivänä kauppias oli vinkannut Englannin villatukullemme, että aika tällin kaikenlaista sais lähetellä tänne päin. Kuriiripoika ne pikapuoliin punnersikin ovesta sisään ja puksu sai alkaa tutkailla, mitä se kauppias olikaan innostunut ottamaan kokeiluun. Ja kyllä sieltä löytyi! Perusihania villoja (shettista, BFL:ää, Corriedalea sun muuta), eksoottisempia kuituja (kuten ramia, jakkia ja maitokuitua) ja ihania sekoitteita (mustaa shettistä ja tussah-silkkiä, kameli-merinoa, merino-silkki-pellavaa...).
Näitä myyntieriin peuhatessani ajattelin ottaa pikkuisen kuvia ja näyttää teillekin, mitä tapahtuu villatopsille sen tultua kaupan ovesta sisään. Tämä siis koskee vain värjäämätöntä villatopsia - näiden lisäksi meiltä toki saa myös karstalevyä ja värjättyjä villatopseja, jotka tulevat meille tuottajilta myyntivalmiina.
Tässä pussissa on yksi kilo harmaata shetlanninlampaan villaa. Kun pussin avaa, villa muhkeutuu saadessaan taas sisäänsä ilmaa ja kasa täyttää jo melkein koko kassapöydän. Kuvassa näkyy myös vaaka, jota tarvitaan, kun kasa jaetaan myyntieriinsä, meillä yleensä 100-grammaisiin pätkiin.
Seuraavassa vaiheessa pöydälle on mahtunut vain puoli kiloa topsia. Punnittaessa topsi tarkistetaan koko matkaltaan - siinä ei saa olla leikattuja kuituja, suurempaa heinää tai vaurioita. Jokainen pätkä käy vaa'an kautta ja itse hyväksyn 100 gramman myyntieräksi 99-104 g painavat satsit. Yleensä tuppaa menemään reiluksi.
Sitten alkaa virkkausurakka. Jokainen satsi sormivirkataan ketjuksi. Tätä vaihetta ei tosin toteuteta kaikkien kuitutopsien kohdalla: Merino-angoraa ei saisi väkivallatta siistille letille ja jonkin maitokuidun letityksessä menisi hajalle sekä topsi että letittäjän hermot.
...ja sitten napataan tussi käteen. Tämän vaiheen jälkeen puksu on yleensä hiusrajaansa myöten tussitahroissa.
Virkatut letit pyöräytetään kiekoiksi ja ulkoreunalle jäävä pää tyrkätään kevyesti letin säikeiden väliin, jolloin kiekko pysyy siistinä pussissaan.
Lopuksi pussitetut topsikiekot ovat valmiit menemään hyllyyn omaan koloseensa ja lähtemään sieltä sitten asiakkaiden matkaan. Villanpöllyttäjän viimeiset tehtävät ovat siivous, kuidun lisääminen nettikauppaan ja varastosaldoihin sekä hintalapun kirjoitus hyllynreunaan.