Villavyyhti on lanka- ja kehruukauppa Helsingin Vallilassa. Blogia kirjoittaa kauppias Jenni ja satunnaisesti myös puotipuksu Sanna. Olemme molemmat täysin höyrähtäneitä alaamme, joten blogin tekstit ovat epäilemättä kaikkea muuta kuin objektiivisia tai viileän asiallisia.
Vallilassa sataa vettä. Ulkona ei liiku juuri kukaan ja puodissakin on hiljaista. Laskeskelemme Mian kanssa hissukseen lankoja. Välillä laskemme silmukoita. On levollista ja rauhallista. Välipäivätunnelmaa.
Ei tullut tomaattilangoista tuluskukkaroa, jos ei tullut takkiakaan, mutta tulipahan ne aiotut säärystimet. Muokkasin Knittyssä ilmestyneestä Mosey-mallista omaan makuuni sopivamman (pikkuisen vähemmän krumeluuria, ei tupsuja jne.)
Langaksi Pohjan Akkaa värissä Tomaatti ja puikoiksi nelosen pyöröt. Neuloin kaksi säärystintä kerrallaan, niin ei tarvinnut sitten aloittaa yhden jälkeen alusta. Kulutus oli aika tarkkaan 200 grammaa eli vyyhti per jalka.
Nyt on muuten ale! Kauppias tömäytti talvialeen niin Elsebeth Lavoldin Silky Flammén, Hopeasäikeen Softin kuin Gueenslandin Kathmandunkin. Viimeksimainitusta mulla on tekeillä varrettomat tossuset. Langassa on kashmiria varsin maltilliset 5 %, mutta voi pojat, miten voi olla jotenkin lohdullisen paksua ja turvallista lankaa, pehmeää muttei tippaakaan hienohelmaista. Ehkä ne kutosen puikot olisi riittäneet, voi olla, että tuo 6,5 mm on pikkiriikkisen liikaa.
Joulupukki muuten teki mittavasti ostoja Villavyyhdistä, ainakin jos on uskominen Ravelry-foorumimme keskustelunsorinaa. Usein pukki turvautui lahjakortteihin, mutta myös lankaa ja välineitä paketoitiin moniin paketteihin. Aika moneen kertaan joulun alla kuulimme sanat "annettiin ymmärtää, että täältä pitää hakea lahja..." Kiitos ahkerille vihjailijoille!
Huomenna suljemme puodin jo kello 17, kun sekä puksu että kauppias suuntaavat juhlistamaan uutta vuotta tahoilleen. Itse en aio luvata uudelle vuodelle mitään, mutta toivon ja odotan paljon uusia tuulia. Ehkä opettelen jonkin uuden taidonkin, hah, ihan vaan koska pystyn siihen eikä oppimisen tarvitse loppua teinivuosiin.
Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille toivottelee
Puksunne
Näin joulun alla käsityöt käyvät kuumina niin töissä kuin kotonakin. Itse olen varoittanut jo koko sukua, että pukki on tänä vuonna laiska ja saamaton - tai ehkä ennemminkin inspiroitunut, mutta itsekäs ja ailahtelevainen. Äidille sain itsekehrätystä langasta neulottua myssyn ja kynsikkäät, muista en jaksa stressata. Joka joulun alla normaalisti ahdistun käsitöistä, mutta nyt olen päättänyt harrastaa nautinnolla, lempeydellä, levollisuudella. Neulon itselleni säärystimiä, villatakkia ja hanskoja, muille en mitään. Otan aikaa itselle!
Tänä viikonloppuna Villavyyhdissä moni muukin ottaa aikaa itselleen. Kursseja on vähän joka sorkalle, on kirjoneuletta, kehräämistä, mittojen mukaan neulomista... Kurssit ovat suosittuja ja olen tosi iloinen, että moni on irrottanut aikaa kiireisestä joulunalusviikonlopustaan. Varsinkin perheellisten on varmasti hankalaa perustella, miksi kehräämisen opettelu juuri nyt tärkeämpää kuin pipareiden leipominen tai tonttujen leikkaaminen pahvista. Väitän kuitenkin, että rento, virikkeistä nauttinut ja nauranut äitiliini porskuttaa tuplavoimilla kohti joulunpyhiä. Sama pätee meihin lapsettomiin ruokakuntiin - arjen stressistä on pakko irrottautua vaikka väkisin.
Itse olen päättänyt ratkaista osan käsityölahjoista lahjakorteilla. Esimerkiksi eräs läheinen tulee saamaan paketin, jossa on Villavyyhdin lahjakortti ja lupaus neuloa sillä ostetuista langoista raidallinen villatakki. Saaja valitkoon vain värit itse - itse ostaisin kuitenkin totuttuun tapaan lähinnä petroolia. Sisareni osaa puolestaan neuloa ja virkata itse, hän saattaa saada siis simppelisti pelkän lahjakortin tai ehkä... ehkä valitsen hänelle langat itse. Tiedän, että hän rakastaisi neuloa asusteita Elsebeth Lavoldin Silky Flammésta.
Serkkuni ei osaa virkata, vaikka olisi innostunut. Vyyhdissä pidetään kevätpuolella uusia kursseja virkkauksen perusteista - ehkä lupaus kurssista voisi olla lahja hänelle! Nykyään puhutaan paljon siitä, että lahjojen antamisessa kannattaisi suosia aineettomia lahjoja, palveluita ja elämyksiä. Kurssi olisi siis paitsi minulle helppo ja kiva ratkaisu, myös ekologinen valinta. Joskus lehtitilauslahjoja on kehotettu antamaan sloganilla "anna lahja, joka avataan uudestaan ja uudestaan". Oppimiskokemuksen antaminen lahjaksi on samantapainen juttu. Jos antaa lahjaksi oppimista, lahja seuraa saajaansa läpi elämän.
Itsekin voi läheistä opettaa. Virkkaaminen, sukan kantapää, parsiminen... Laitetaan taidot jakoon! Siten perinne elää. Samalla tulee viettäneeksi aikaa yhdessä ja luoneeksi yhteisiä muistoja. Itse uskon, että yhdessä tekeminen, oppiminen ja arjen eläminen on se juttu, joka yhteiskunnan pitää kasassa.
Ennen joulua ehditään vielä kerran viettää Viltamia. Ensi viikon perjantaina nostatetaan joulutunnelmaa käsityöihmisten kesken iltaan asti. Olethan muistanut ilmoittautua mukaan?
Keravalta käsin kynttilänvalossa kirjoittelee
Puksunne
"Kyllä elämä puotipuksuna on mukavaa," puksu ajatteli ja latoi lankaa hyllyyn. Radiossa soi BeeGees ja puksu antoi jalan vipattaa. Valtava lankalaatikko ei ollut vielä puolillaankaan ja hyllyyn oli ilmestynyt jo vaikka sun mitä. Mikä parasta, pakettiautolla liikkuva itellooni on syötävän komea, joten postipäivä on kuin joulu ja... joku... toinen juhlapyhä yhdistettynä. Kello oli jo viisi. Päivässä oli enää jäljellä parin paketin pakkaaminen aamun postireissua varten ja kaupan sulkuhommat. Päivä oli ollut leppoisa ja aikaa oli ollut teekupilliselle istahtamiseen naapurin mukavan neulojan kanssa.
Nyt moni teistä kuvittelee, että seuraavaksi kuuluu POOF ja meikätytön hattaramaiset pilvilinnat särkyvät. Joinain päivinä ne särkyykin, kun hylly ei suostu koottavaksi, kun ovesta vetää luihin ja ytimiin tai kun ohikulkija kehottaa koiraansa käyttämään puodin kynttilälyhtyä palopostina (juuri äsken!). On niitä päiviä, kun kysyntä ja tarjonta eivät vaan kohtaa tai Alepan edessä sama paleleva sylikoira ulvoo loputtomiin tai ainakin vartin.
Onneksi kuitenkin useimpina päivinä paketeista paljastuu priimatavaraa, voin aidosti auttaa asiakkaita postipoikakin hymyilee. Sitä vannoi joskus, ettei koskaan enää palaa asiakaspalveluun tai ettei ainakaan tee harrastuksesta työtä. Ja sitten, kuin faksi Annelille, tulee tarjous olla mukana jossain ihan uudessa, jossain kuin itselle räätälöidyssä... Jossain sellaisessa, jonka ohittamista katuisi katkerasti ja pitkään. Niinpä puksu teki kuten kunnon puksu tekee: loi henkiset silmukat uuteen projektiin.
Ainakaan pelko harrastuksen muuttumisesta pakkopullaksi ei toteutunut. Jo ennen avajaisia puksu hurahti moneen itselleen uuteen lankaan ja vanhana välineharrastajana laajensi hurahdustaan luontevasti muihinkin tarvikkeisiin. Kaksi kuukautta avajaisten jälkeen puksun koti on keskeneräisten töiden temmellyskenttää pahemmin kuin koskaan ennen ja aivoissa kuhisee inspiraatio. Eilenkin puksu oli jo syvällä peiton alla, kun inspiraatio iski kuin pajavasara: Tomaattisäärystimet!
Mitä se sitten tarkoittaa ja tuliko ajatuksesta lopulta takkia tai tuluskukkaroa... siitä kuulette ensi kerralla :)
Puksu nauttii glöginhehkuisesta joulunodotuksesta.